Puheenjohtajavanhukset muistelevat

Koonnut: Tommi Aho

Anni Ylinen 2012

Ensinnäkin oli aika vaikea keksiä mitään epäonnistumisia, koska kaikki meni niin hyvin – köh köh. Ei vaan, suurimmat mokailut mulla sattui kyllä tuon byrokratian pyörittämisessä. Olin siinä mielessä hyvin epäpuheenjohtajamainen puheenjohtaja, että vaikka pystyin pitämään langat käsissäni ja hallitsemaan kaaosta, niin silti tuo paperien pyörittäminen ja kaikki sen koukerot olivat mulle henkilökohtaisesti vaikeita. Esimerkiksi mieleen tulee alkuvuodesta järjestetty kokous, joka unohdettiin kutsua koolle tarpeeksi ajoissa, eikä me siellä sitten voitu mitään laillisia päätöksiä tehdä. Piti järkätä toinen kokous, jossa jo siinä ”laittomassa” kokouksessa puhutut asiat sitten paukuteltiin pikavauhtia. Oon muutenkin tunnettu viime tipan ihmisenä ja se näkyi myös mun puheenjohtajakaudella.

Kokonaisuutena mun mielestä meidän kausi oli todella onnistunut, sillä me oltiin energinen ja toimiva hallitus, joka selkeästi teki hommia yhdessä. Saatiin ehkä vähän uudenlaista tuulta Reettoreiden toimintaan, oltiin enemmän yhteistyössä muiden ainejärjestöjen kanssa ja uskallettiin tarttua sellaisiinkin haasteisiin, joita ei oltu osattu odottaa. Erityisen ylpeä oon siitä, että me uskallettiin älähtää, jos meitä sorrettiin, ja me oltiin aloitteellisia monessakin asiassa. Vaikka Reettorit on pieni ainejärjestö, ollaan me todella aktiivinen ja esimerkillinen ainejärjestö opiskelijoiden äänenkannattajana. Meillä ei pelätä sanoa, jos jokin asia on pielessä!

Johanna Mäntylä 2010–2011

Ensinnäkin täytyy sanoa, että Reettoreiden puheenjohtajana toimiminen oli yksi yliopistoelämäni hienoimmista kokemuksista. Niitä taitoja, joita puheenjohtajana toimiessa tuli harjoiteltua, ei nimittäin luennoilla opi. En ole koskaan pitänyt itseäni hirveän organisaatiokykyisenä, mutta kummasti puheenjohtajana nuokin taidot kehittyivät! Nykyään omaa kalenteria hallinnoidessa nuo taidot ovat tulleet kummasti tarpeeseen! Lisäksi puheenjohtajuus oli työllistävyydestään huolimatta enimmäkseen hauskaa, koska piti ja sai pysyä ainejärjestön asioista kartalla koko ajan. Pelkän puheenjohtajan voimin hallitus ei luonnollisestakaan pitkälle pötki eli molempina vuosina tukena olleet loistavat hallituslaiset tekivät hommasta sekä hauskaa että toimivaa. Ihmisiin myös tutustuu ihan eri lailla hallituksen kautta yli oppiainerajojen, koska esimerkiksi logopedina ei välttämättä kovinkaan usein törmää puheviestijöihin. Ennen kaikkea ainejärjestötoiminta oli hauskaa ja näyttäähän toi puheenjohtajuus toki ansioluettelossakin ihan hyvältä.

Erityisiä mokia kaudelta ei nyt suoranaisesti tule mieleen, muutamaa väärille sähköpostilistoille ja henkilöille läheteltyjä viestejä lukuun ottamatta. Yksi kriisi tulee kyllä mieleen: järkättiin pikkujouluja 2010 ja ensin meidät syrjäytettiin juhlapaikasta Jenni Vartiaisen tieltä, ja sitten seuraava paikka paloi maan tasalle. Kaikki tämä tapahtui sujuvasti viikko ennen juhlia. Tästäkin selvittiin kunnialla ja lopulta juhlista tuli ihan huikeat. Kaiken kaikkiaan mieleenpainuvimpia reettoritapahtumia ovat olleet nimenomaan pikkujoulut, sitsit ja fuksien kasteet. Vaikka bileiden taustalla on välillä ollut paljon hommaa, on ollut hauska päästä vaikuttamaan siihen millaisia juhlia järjestetään.

Erityisen suuri onnistumisen kokemus tuli siitä, että saatiin järjestettyä kunnon vuosijuhlat 2011, joita siinä mittakaavassa ei Reettoreilla ole aiemmin ollut. Myös ainejärjestöillan lanseeraaminen kaudella 2010 tuli varmasti tarpeeseen, koska monella ei ole tietoa yliopistoon tullessaan siitä, mitä ainejärjestö edes tarkoittaa.

Pienen ainejärjestön puheenjohtajana joutuu – tai pääsee – luultavasti osallistumaan enemmän monien tapahtumien järjestämiseen kuin isompien järjestöjen puheenjohtajana, koska niissä toimitaan enemmän keulakuvana ja paperinpyörittelijän roolissa. Pienestä jäsenistöstä muodostuu tiivis porukka, enkä vaihtaisi Reettoreiden puheenjohtajuutta kuitenkaan minkään ison massa-ainejärjestön ”johtajuuteen”. Maasta se pienikin ponnistaa ja yhteen hiileen puhalletaan!

Terveisiä kaikille entisille ja tuleville puheenjohtajille! Suosittelen lämpimästi kokeilemaan kyseistä pestiä, koska siinä saa enemmän ja erilaisia onnistumisen kokemuksia kuin pelkkänä riviainejärjestöläisenä toimiessa. Toisaalta ainejärjestö muodostuu sen jäsenistä eli tärkeää on myös se, että kuuluu ainejärjestöön ja osallistuu sen toimintaan! Suosittelen!

Elsa Horila 2009

Tunsin valtavaa ylpeyttä, kun mua pyydettiin Reettoreiden puheenjohtajaksi kesällä 2008 silloisen puheenjohtajan toimesta. Olin silloin rahastonhoitajana ja aktiivisena hallituksen jäsenenä ilmeisesti tehnyt vaikutuksen.

Omalla kaudellani 2009 minulla ei ollut suuria tai kunnianhimoisia tavoitteita Reettoreiden toiminnasta; halusin hoitaa hommat hyvin ja jatkaa jo toimiviksi todistettuja perinteitä. Mitään järkyttävää ei ole jäänyt painajaisiin kaudeltani, mutta vähän harmittaa se, etten mielestäni riittävän aktiivisesti kehittänyt toimintaa. Olen kyllä ihmisenä muutenkin pikemminkin tiimin jäsen kuin tiiminvetäjä. Historiaan ei – ainakaan muistaakseni – jäänyt mitään suuria epäonnistumisia. Tilintarkastuskin sujui mukavissa merkeissä, vaikka muutamia kokousten pöytäkirjoja oli tainnut kadota matkan varrella…

Omalla kaudellani Puheopin laitoksella käytiin kiivasta keskustelua oppiaineiden tulevaisuudesta: lähinnä vokologian ja puheopin, mutta myös oma pääaineeni logopedia haki paikkaansa yliopistossa. No, nythän oppiaineet ovat eriytyneet ja logopedia on jatkuvan lakkautusuhan alla.

Koin hyvin tärkeänä hallituskaudellani sen, että olin Reettoreiden ensimmäinen logopedipuheenjohtaja. Hallituksessani oli myös enemmän logopedijäseniä kuin koskaan aiemmin! Yritin tietoisesti muuttaa logopedian opiskelijoiden mainetta ”surkeina ainejärjestöaktiiveina”. Mielestäni onnistuin siinä aika mukavasti! Hallituksessani oli paljon uusia hallituslaisia, ja hommat eivät ehkä aina sujuneet kuin aiemmassa hallituksessa. Hallitukseltani olisin joskus kaipaillut enemmän omaa aktiivisuutta ja sitoutumista sovittuihin asioihin. No mutta hyvinhän me vedettiin, eikös niin tytöt ja Carl. 😉

Yksi mukavimpia hetkiä kaudellani oli Reettoreiden pikkujoulut Yo-talolla marraskuussa 2009. Bileet olivat suurimmat – siis tapahtumapaikan ja noin 90 osallistujan osalta – kuin koskaan aiemmin Reettorien historiassa. Tuttuun humanistityyliin kaikki järjestettiin aivan minimibudjetilla: meikäläisen yksiössä askarreltiin koristeet ja paukuteltiin kymmeniä litroja popcornia. Illalla koin yhden huippuhetkistäni ainejärjestötoiminnassa: pääsin Reettoreiden piikkiin taksilla kotiin.

Olin lähes koko opiskeluaikani aktiivisesti mukana Reettoreiden toiminnassa: rivijäsenenä, hallituksen jäsenenä ja sen puheenjohtajana. Sain viettää aikaa ja touhottaa kaikenlaista mukavaa aivan huippuhyvässä porukassa! Ainejärjestötoiminta, varsinkin Reettoreiden kaltaisessa pienessä järjestössä, on aivan tolkuttoman hieno kokemus nuorelle ihmiselle. Paitsi että siitä saa niitä opintopisteitä ja kivoja natsoja ansioluetteloon, siitä saa kokemuksia yhteisestä vastuun kantamisesta ja omien puolen pitämisestä! Suosittelen – ja melkein pakottaisin, jos voisin – kaikkia opiskelijoita tutustumaan omaan ainejärjestöönsä hallitustyön kautta. Varsinkin opiskelijamäärältään pienten oppiaineiden opiskelijoiden, sillä aina tarvitaan aktiivisia ihmisiä suunnittelemaan ja toteuttamaan toimintaa. Liian usein myös Reettoreissa nähtiin sitä, että samat ihmiset tekivät enemmän töitä kuin toiset. Muistakaa, että ei ne ainejärjestöbileet tai pikkujoulut valmiina taivaasta tipahda!

Ihanaa opiskeluaikaa kaikille! Mä ainakin kaipaan sitä kovasti!

Nina Hirvensalo 2008

Mitään katastrofeja ei kauteen kyllä liittynyt. Meillä oli tosi toimiva hallitus ja fiilis oli semmoinen ”yhteen hiileen ja yksi kaikkien ja kaikki yhden hiilen puolesta”-meininki.

Mun puheenjohtajakaudelta on tainnut jäädä muutamiakin vakioelementtejä Reettoreiden toimintaan. Muun muassa RIPit – siis Reettorit Ihan Pihalla ja Ihan Paatissa – olivat luotsaamani hallituksen hienoja aikaansaannoksia. Myös lukuvuoden päättäjäishipat taisi vuoden 2008 jälkeen jäädä agendaan. Ensimmäisissä päättäjäisissä muistan, että MM-lätkä hallitsi vahvasti iltaa eli järjestetty ohjelma hoidettiin äkkiä alta pois, jotta kerhotilassa saatiin töllö auki. Reettorikahvit lanseerattiin myös tuolla kaudella. Kaivattiin foorumia, jossa eri lukuvuosien ja oppiaineiden väki voisi kohdata ja hallitus pystyisi tiedottamaan tärkeistä asioista. Laitoskahveja oli järjestetty jo aiempina vuosina, mutta Reettorikahvit oli vain opiskelijoille. Onkohan proffan päiväkahvit vielä olemassa? Opimme Jyväskylästä, että heikäläisten ainejärjestö (hallitus lähinnä) tapasi kuukausittain professoristoaan viestinnän ja yhteistyön edistämiseksi. Otimme saman käytännön omaan agendaamme ja yhteistyö laitoksen kanssa parani heti. Palautetta taidettiin ekan kerran järjestelmällisesti kerätä reettoreilta joko Carlin tai mun kaudella, muistan kuitenkin itse olleeni tiiviisti laatimassa sitä lomaketta.

Kauden huippuina muistan naamiaissitsit teekkarisaunalla. Sitä nauramisen määrää muistelen yhä lämmöllä ja sitä kuinka jatkoilla Emma-ravintolassa yksi hallituslainen jatkoi bileitä Rölliksi pukeutuneena, koska ei ollut tajunnut varata bilevaatteita mukaan.

Syksyllä Reettorit järjesti ekskursion Jyväskylään. Tutustuimme ensimmäistä kertaa Parku-ainejärjestön kanssa, kiersimme Jyväskylän yliopiston tiloja ja illalla approilimme porukalla.

Muita isoja asioita kauden aikana oli yliopiston auditointi. Puheopin laitos ei lopulta päätynyt auditoitavien listalle, mikä oli hyvä asia, sillä opiskelijoiden joukossa oli huomattavissa tyytymättömyyttä laitokseen ja sen henkilökuntaan. No, Tampereen yliopistohan ei auditointia läpäissyt, vaan korjattavaa oli paljonkin. Laitoskirjastosta väännettiin kättä, että olisipa kiva, jos opiskelijatkin pääsisivät sinne. Nykyään tilanne on toinen – parempi. Varsinkin kauden syksypuolella taisi tosissaan alkaa tämä keskustelu puheopin pääaineiden erottamisesta omiksi kokonaisuuksikseen. Tämä keskustelu leimasi voimakkaasti sitten seuraavaa vuotta ja aiheutti paljon epävarmuutta ja hämmennystä. Tunnusteluissahan päästiin sittemmin todella pitkälle, mutta mitään ei ehditty tekemään, sillä rehtori vaihtui ja uusi rehtori laittoikin koko yliopiston uusiksi. Mutta nämä ei tosiaan enää minun hallitukseeni liittyneet.

Haluan vielä lopuksi sanoa, että reettoreissa toimiminen ja puheenjohtajan pesti ovat ehdottomasti olleet yksi koko yliopistoajan antoisimpia kokemuksia. Mistään minua ei ole sen jälkeen työpaikoissani kiitelty niin paljon kuin aloite- ja projektinhallintakyvyistäni ja niitä ei olisi kehittynyt ilman pj-kokemusta. Hallituksen sisältä muotoutui myös ystäväpiirini, joka on pysynyt lähes muuttumattomana tähän päivään ja uskon, että heihin pidän vastakin yhteyttä. i ❤ reettorit

Carl Willandt 2007

Erityisen hyvänä mieleen on jäänyt muisto, josta oon jopa kohtuullisen ylpeä, on neuvottelut tiedekuntaneuvoston opiskelijajäsenten paikoista. Aikaisemmin Reettoreilla ei ollut edes varajäsenen paikkaa humanistisen tiedekunnan tiedekuntaneuvostossa, vaan perinteisemmät järjestöt kuten Kopula ja Lexica olivat olleet vallankahvassa suhteettoman tiukasti. Muistaakseni Lexica kutsui tuolloin kaikkien tiedekunnan ainejärjestöjen puheenjohtajat neuvottelemaan seuraavan kauden paikkajaosta, koska tiedekuntaneuvostojen opiskelijajäsenten määrää oltiin vähentämässä. Isot järjestöt eivät tietenkään halunneet paikoistaan luopua, ja kaikki pienimmätkin järjestöt yrittivät käyttää tilaisuutta hyväkseen ja saada varsinaisten tai edes varajäsenten paikkoja itselleen. Kuutisen tuntia väännettiin kättä ja joskus vähän ennen puoltayötä saatiin vihdoinkin palaset kohdalleen ja Reettoreille vakinaisen jäsenen paikka. Oltiin ainoa ainejärjestö, joka sai lisättyä paikkamääräänsä. Siitä jäi kyllä hyvä mieli!

Huonoja muistoja ei hirveästi omalta kaudelta jäänyt, mutta yksi varoituksen sana tuleville luottamustoimia hoitaville ihmisille: älkää pitäkö vain hallituksen jäsenille tarkoitettuja bileitä. Tai älkää ainakaan hommatko niihin yhdistyksen rahoilla herkkuja. Ei edes siinä tapauksessa, että tilille näyttäisi tilikauden päättyessä jäävän enemmän rahaa kuin mitä siellä oli vuotta aikaisemmin ja luulisitte, että ”voittoa tavoittelemattomalle yhdistykselle” näin ei saisi käydä. Tilintarkastajilla saattaa olla tällaisten tilaisuuksien tarjoiluista jotain sanottavaa…

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s